Viime vuosisadan alkupuolella perustetut ja II maailmansodan lopuilla lakkautetut Suomen suojeluskunnat olivat aseellisia järjestöjä. Ne syntyivät viime vuosisadan alkupuolen yhteiskunnallisessa murroksessa. Niiden syntyvoimana uskotaan olleen suomalaisten isänmaanrakkaus ja vapauden tahto. Suojeluskunnat olivat vuoden 1918 sodasssa, Suomen vapaussodassa osa valkoista armeijaa ja ne toimivat vastavoimana punakaarteille.

Suojeluskuntia oli perustettu jo vuoden 1917 lopuilla. Suojeluskuntain edeltäjiä oli sanottu palokunniksi. Temmeksellä ei ollut sanottavaa palokunta – eikä suojeluskuntatoimintaa ennen helmikuun 1918 suojeluskunnan perustamista. Temmesläisiä oli osallistunut Suomen vapaussotaan ja Oulun valtaukseenkin ennen varsinaista Temmeksen suojeluskunnan perustamista.

Asiakirjat kertovat Temmeksen suojeluskunnan synnystä, että Oulun suojeluskunta oli kehoittanut temmesläisiä perustamaan suojeluskuntansa pian helmikuun alkupäivinä 1918 tapahtuneen Oulun valtauksen jälkeen (1). Temmeksen suojeluskunta perustettiinkin 17.2.1918 Keski – Pekkalan talossa paikalle kokoontuneen Temmeksen suojeluskunnan johtokunnan toimesta (2). Samalla perustettiin myös Suomen valkoisen armeijan kehoittamana paikallinen kutsuntalautakunta yhdessä Temmeksen kunnallislautakunnan kanssa. Vastaperustetun suojeluskunnan johtokunta oli asettanut tehtäväkseen myös paikallispäällikön valinnan (3).

Helmikuun 26. päivä 1918 Temmeksen suojeluskunta järjestyi saaden paikallispäällikökseen tehtävään lupautuneen paikallisen maanviljelijä Eero Junttilan (4). Hän oli niitä harvoja temmesläisiä, joka oli suorittanut Suomen autonomian ajan sotaväen ja oli ollut reservin aliupseeri. Pian Temmeksellä pidettiin myös ensimmäiset kutsunnat. Niillä saatiin vapaussotaan noin 30 miestä. Sotilaalliset harjoituksetkin käynnistyivät. Niihin osallistuminen oli ollut säännöllistä, vaikka harjoitukset tehtiin ilman kivääreitä. Suojeluskunnan ensimmäisenä harjoituspaikkana oli toiminut Temmeksen kirkonkylän nuorisoseurantalo (5). Temmeksen suojeluskunnan toimininnasta voi mainita, että vapaussodan aikana sille oli kuulunut kyyditsemisvelvollisuus (6). Pitäjä oli silloinkin sijainnut valtakunnallisen valtatien varressa.

Kesän 1918 aikana Temmeksen suojeluskunnan toiminta hiljentyi. Samanlaista hiljentymistä ja toiminnan hiipumista oli ollut muisssakin suojeluskunnissa. Uudelleen suojeluskuntain toiminta alkoi elpyä hiljalleen syksyllä vuonna 1918. Niitä alettiin peustaa uuden elokuussa 1918 säädetyn suojeluskunta – asetuksen suomin edellytyksin. Suojeluskunnat vakinaistettiin (7). Perustettiin uusia suojeluskuntia. Jo olleita suojeluskuntia perustettin uudelleen. Temmeksen uuden suojeluskunnan järjestäytymiskokous pidettiin 18.9.1918. Ainoa syyskuisena järjestäytymispäivänä jäseneksi kirjattu oli ollut entinen paikallispäällikkö Eero Junttila (8). Lokakuun lopussa 1918 sai Temmeksen uuden suojeluskunnan paikallispäälliköksi valittu paikallinen kirkkoherra Hannes Mustakallio valtakirjansa (9).

Suomen suojeluskuntajärjestö toimi maailmasotien välisenä aikana esimerkiksi laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi ja säilyttämiseksi sekä isänmaallisen hengen kohottamiseksi. Ne kouluttivat sotilaita mahdollisten konfliktien varalle. Syysmyöhällä 1939 ennen Suomen talvisodan puhkeamista suojeluskunta – ja lottajärjestö muutettiin kotijoukoiksi, joilla oli runsaasti tehtäviä. Ne esimerkiksi vastasivat kotiseuduillaan turvallisuudesta, kutsunnoista, kotiuttamisista, sankarihautajaisista, sotaevakoiden huollosta jne. Kotijoukot toimivat kenttäarmeijan apujärjestönä. Esimerkiksi sotien aikana kotijoukkojen toimittama keräys kenttäarmeijan hyväksi oli ollut suurta ja merkitsevää.

Jatkosodan lopputuloksen seurauksena II maailmansodan voittajat, liittoutuneet, ennenkaikkea Suomen entinen vihollismaa Neuvostoliitto määräsi lakkautettaviksi fasistiset järjestöt. Suojeluskunnatkin määriteltiin niiksi. Suojeluskuntajärjestön lakkauttamiseen liittyen kotijoukkojen komentaja kenraaliluutnantti Lauri Malmberg antoi päiväkäskyn ilmoittaen, että 3.11.1944 eduskunnassa annettu laki, jolla kumottiin 22/12.1927 annettu laki suojeluskuntajärjestöstä astui voimaan (10).

Suojeluskunnat siis lakkautettiin Suomesta 7.11.1944 (ja lottajärjestö 23.11.1944) mennessä. Temmeksen suojeluskunta oli siirretty Suomen talvisodan jälkeen uuden suojeluskuntajärjestön aluejärjestyksen myötä Oulun suojeluskuntapiiristä Raahen suojeluskuntapiiriin kuuluvaksi. Suojeluskunnat lakkautettiin puolustusministeriön ja sotilaspiirien pesänselvitysmiesten toimesta. Siksikin, kun suojeluskunnilla oli merkittäviä omaisuuksia. Niillä oli ollut esimerkiksi pankkitalletuksia. Temmeksen lakkautetun suojeluskunnan pesänselvittelijöinä olivat toimineet Raahen sotilaspiirin pesänselvitysmiehet.

Temmeksen suojeluskunta lakkasi toimimasta 6.11.1944. Lakkauttamisensa yhteydessä se lahjoitti

Temmeksen sankaripatsarahastoon 70 000 markkaa, Suomen Punaiselle Ristille 5000 markkaa. Urheilukenttä ja ampumarata siirtyivät Temmeksen kunnalle. Entinen suojeluskuntatalo Väinölä siirtyi temmesläisille näytelmäharrastajille (11).

Lähteet:

Honka Lauri (toim) (1992) Ei muuta kunniaa, Temmeksen veteraanikirja maanpuolustustyöstä, sodista ja veteraaneista 1918, 1939 – 1940 ja 1941 – 1945. Koillissanomien kirjapaino.

Kaleva 7.11.1944.

Kotijoukkojen komentaja päiväkäsky n:o 8/44, kotijoukkojen selvittelyelin v. 1944 F1, SArk.

Suojeluskuntalaisen Lehti 1921.

Suomen asetuskokelma v.1918.

Ovaska Evert (1928) Temmeksen suojeluskunnan toiminnan 10 – vuotishistoriikki. Suojeluskuntain yliesikunta (SKY), valistusosasto, suojeluskuntajärjestön historiallisia aineksia , numeroitu sarja Soanlahti – Tyrnävä Ha 14, SArk.

Viitteet:

I Ovaska 1928,4. II. Suojeluskuntalaisen Lehti 1921, 225. III Temmeksen suojeluskunnan esikunnan kokouksien pöytäkirja v. 1918 -, SK 432 SArk. IV Ovaska 1928, V Ibidem. VI Ovaska 1928, 5. VII Asetus suojeluskunnista 2.8.1918, Suomen asetuskokoelma v.1918 n:o 86; Ovaska 1928,6. VIII Temmeksen suojeluskunta, kantakortit, SK432 SArk. IX Ovaska 1928, 6. X Kotijoukkojen esikunta, Kotijoukkojen komentaja päiväkäsky n:o 8/44. kotijoukkojen selvittelyelin v. 1944 F1, SArk; Kaleva 7.11.1944. XI Temmeksen suojeluskunta,SK 432, SArk; Honka 1992.